Tuotteen tietomallin rakenne

Niin yrityksen tuotteen konfigurointiprosessin kuin verkoston tuotetiedonhallinnan perustana olevalle tuotteen tietomallille voidaan määrittää kaksi liiketoiminnallisesti merkittävää rakenteellista roolia:

• Sen on kyettävä kuvaamaan asiakkaan suuntaan yrityksen tuotetarjonta mahdollisimman selkeästi niin kutsutun kaupallisen rakenteen avulla.
• Sen on kyettävä hallitsemaan yrityksen tuoterakenteet geneerisesti tuotealustapohjaisen niin kutsutun teknisen rakenteen avulla.

Edellisten lisäksi tuotteen tietomallin on kyettävä erillisten rakennehaarojen avulla hallitsemaan myös yrityksen tietotarpeisiin liittyviä hallittavia tuotetietoja, jotka eivät välttämättä suoraan liity tuotteen konfigurointiprosessiin. Seuraavassa esitellään tuotteen tietomalliin sisältyvien kaupallisten ja teknisten rakenteiden vaatimuksia ja ominaispiirteitä.

Kaupallisten tuoteominaisuuksien hallinta

Siinä missä laaja tarjottava tuotevarianttijoukko aiheuttaa haasteita niin suunnittelussa, hankinnassa, tuotannossa kuin logistiikassa, voidaan sitä tarkastella myös myynnillisenä haasteena. Kyseisen haasteen taustalla voidaan pitää oletusta, jossa yrityksen kasvava asiakaskohtaisuus mahdollistaa hintojen nostamisen ja/tai markkinaosuuden kasvun . On kuitenkin huomioitava, että kyseiset tavoitteet voivat toteutua vain, jos asiakas kykenee valitsemaan tuotetarjonnasta hänelle erityisesti sopivan tuotteen tai palvelun. Tätä tuotevarioituvuudesta syntyvää valintaproblematiikkaa kutsutaan kognitiiviseksi kompleksisuudeksi. Sen ratkaisemisen suurimpana haasteena on, kuinka tyydyttää asiakkaan tietotarve tuotteesta siten, että hän kykenee nopeasti valitsemaan käyttötarkoitustaan täydellisesti tyydyttävän tuotteen. Kyseistä haastetta voidaan lähestyä seuraavin askelin:

• Määritellään selkeä tuotteiden ominaisuuksien esitystapa.
• Rajataan valittavien tuoteominaisuuksien joukkoa.
• Parannetaan kommunikointia eri varianttien antamista lisäarvoista asiakkaalle.
• Mahdollistetaan asiakkaalle luonnollinen tapa valita ja sisäistää tietoa tuotteesta.
• Määritellään myyntikonfigurointiprosessi tukemaan kykyä omaksua asiakastarpeita.

Tuotetarjonnan esitystapa. Tuotealustaan liittyvät tuoteominaisuudet voidaan esittää geneerisessä kaupallisessa muodossa perustuen useaan eri lähtökohtaan. Esitystapaan voivat vaikuttaa tuotteiden kompleksisuuden lisäksi, tuotteen merkitys asiakkaalle, tuotteen markkina-alue sekä asiakkaan kyky ja halukkuus tuotetuntemuksen kasvattamiseen. On tärkeää hahmottaa erilaisten esitystapojen eroavaisuudet ja merkitykset asiakkaan näkökulmasta. On myös huomioitava, että kyseisiä esitystapoja voidaan tarkastella myös globaalien markkinoiden kulttuurierojen vaikutuksesta. Onko Venäjän markkinoita lähestyttävä erilailla kuin Euroopan? Miten Amerikka vaikuttaa tuotevalikoiman esitystapaan? Ratkaisuna edellä esitettyyn haasteeseen voidaan pitää kaupallisen rakenteen ominaisuuksien attribuuttitietojen (kyseisessä esimerkissä: yleisominaisuus, toiminto ja komponentti) hallintaa, jolloin samasta rakenteesta voidaan luoda erilaisia näkökulmia tuotetarjontaan.


Esimerkki tuotevalikoiman esitystapojen mahdollisista vaadittavista eroavaisuuksista perustuen
erilaisiin asiakkaista lähteviin tuoteominaisuuksien lähestymistapoihin ja valintakriteereihin

 

Toisaalta on myös huomioitava, ettei tuotteiden esitystavan ainoa ongelma ole vuorovaikutusprosessin yhteisen kielen löytäminen. Kyseistä tietomallin kaupallista rakennetta on kyettävä lähestymään myös tiedon täydellisyyden näkökulmasta, jolloin lähtökohtana on huomioitava asiakkaan tarve selkeän valintainformaation lisäksi myös muuhun ominaisuustietoon kuten esimerkiksi layout-tietoihin, tuotteen hintatietoihin sekä eri valintojen vaikutuksesta syntyviin ulkoasuominaisuuksiin.

Ominaisuuksien rajaaminen. Tuotteiden esitystavan määrittelyn jälkeen voidaan tuotteen tietomallin kaupallisen rakenteen kompleksisuutta asiakkaan kannalta lähteä rajaamaan määrittelemällä kaupallisen rakenteen sisältämät tuoteominaisuudet. On huomioitava, että myös harvinaisten tuoteominaisuuksien taakse on aina luotava tuotteen valmistusketju, mikä osaltaan voi nostaa tuotteen tai tuoteperheen kustannuksia. Mainittua kaupallisen rakenteen kompleksisutta voidaan rajata kolmesta lähtökohdasta:

• Rajaamalla harvinaisimmat tuoteominaisuudet pois
• Poistamalla tuoteominaisuuksien päällekkäisyyksiä tuotealustojen osalta
• Määrittelemällä etukäteen tuotteen standardiominaisuuksia kaupallisen rakenteen yksinkertaistamiseksi

Lisäarvon kommunikointi. Kuten edellä määriteltiin, on tuoteominaisuuksien ja niiden antaman lisäarvon esittäminen asiakkaalle ymmärrettävällä kielellä merkittävässä roolissa onnistuneessa tuotevarioinnin lisäämisessä. Kyseinen taso ei kuitenkaan riitä tuomaan massaräätälöinnin tavoittelemaa kokonaisvaltaista asiakasläheisyyttä, vaan esille nousevat myös tietomallin kaupallisen rakenteen kyky kasvattaa käyttäjiensä osaamista ja tiedon määrää. Voidaan olettaa, että asiakas haluaa pelkkien yksittäisten ominaisuuksien lisäksi ymmärtää tuotteen toimintojen ja valintojensa kokonaisvaltaista merkitystä. Tällöin esille nousevat myyntihenkilöstön osaamisen ohella kaupallisen rakenteen kyky tuottaa tuoteperhettä koskevaa kokonaiskuvaa esimerkiksi videoiden, kuvien, äänien ja graafisten mallien avulla. Samalla korostuu myös kyky kommunikoida asiakkaalle hänen valitsemiensa ominaisuuksien vaikutusta tuotteen hintaan ja/tai toimitusaikaan.

Kommunikaation merkitys määriteltäessä tuoteominaisuuden arvoa asiakkaalle

Selkeän vuorovaikutusprosessin rakentamisen peruskysymyksenä on kuinka muodostetaan myyntikonfiguroinnille esitystapa siten, että se tukee asiakkaan spontaania ja luonnollista tapaa toimia valittaessa haluamaansa tuotevarianttia. On huomioitava, että oikeanlaisella kysymysten asettelulla ja järjestyksellä voidaan vähentää huomattavasti asiakkaalle kohdistuvien valintojen määrää ja näin poistaa vallitsevaa kompleksisuutta. Toisaalta on myös muistettava, kuten edellä määriteltiin, että yrityksen on kyettävä tarjoamaan tuotteita erityyppisille asiakkaille. Kyseistä haastetta myyntikonfiguroinnin rakenteen kautta lähestyttäessä on määriteltävä kyetäänkö samassa rakenteessa palvelemaan useita valintaperusteita vai rakennetaanko konfigurointinäkymät erillisinä esimerkiksi käyttäjäkohtaisen valinnan perusteella.

Vuorovaikutus ja omaksuminen - Siinä missä kaikki edellä esitetyt tekijät pyrkivät vähentämään vallitsevaa kognitiivista kompleksisuutta tiedon prosessoinnin näkökulmasta, voidaan asiaa lähestyä myös toiselta kantilta. Toisin sanoen, kuinka kyetään omaksumaan markkinoilla vallitsevat asiakastarpeet siten, että parannetaan asiakasläheisyyttä ja tehostetaan tuotevarianttien rooleja? Vaikkakin kyseinen omaksumisprosessi tuotteeksi asti vaatii useita tehokkaita vaiheita, on sen tärkeimpänä lähtökohtana saada kerättyä asiakastietoa mahdollisimman kattavasti. Tähän ensisijaisesti vaikuttavat molemminpuoliset vuorovaikutus- ja oppimiskäytännöt.

Portaat tuotteen tietomallin kaupallisen rakenteen määrittämiseksi siten,
että vähennetään vallitsevaa kognitiivista kompleksisuutta

Yhteenvetona edellä esitettyihin tekijöihin voidaan määrittää tuotteen tietomallin kaupallisen rakenteen tehtäväksi toisaalta vähentää vallitsevaa kognitiivista kompleksisuutta siten, että tehostetaan asiakkaan mahdollisuuksia omaksua yrityksen tuotetarjonta sekä eri varianttien toiminnallisuuksien vaikutus tuotteelle kohdistuviin asiakasvaatimuksiin. Ja toisaalta tukea yrityksen vuorovaikutusprosessia siten, että kyetään keräämään mahdollisimman kattavasti asiakkailta tulevaa tuotevalikoimaan liittyvää tuoteinformaatiota.

Tuotealustapohjainen geneerinen tuoterakenne

Tuotevalikoiman teknisestä näkökulmasta katsottuna on tuotteiden jokainen variantti sen konfigurointiprosessin erikoistava toiminto, mikä osaltaan on vaatinut työpanoksena merkittävän määrän yksityiskohtaisesti suunniteltua tuotetietoa. Yleisimpänä työkaluna tarvittavan tuotetiedon kuvaamiseen pidetään tuoterakennetta (bill of materials, BOM). Tuoterakenne voidaan määritellä olevan puumainen rakenne kaikista alikokoonpanoista, moduuleista ja komponenteista sekä näiden määrällisistä tiedoista, jotka kuuluvat päätason kokoonpanoon ja/tai mahdollistavat sen valmistamisen. Tuoterakenne sisältää kolmenlaista informaatiota:

• Nimiketietoa tuoterakenteeseen kuuluvista osariveistä sisältäen muun muassa koodi-, kuvaus- ja hintatietoa
• Nimikkeiden liitäntätietoa sisältäen muun muassa isäntänimike- ja määrätietoa
• Toimintotietoa, jolla kuvataan tuotteen valmistamiseksi tarvittavaa tuoteinformaatioita ja resursseja eri tahojen tietotarpeita tukien.

Näistä nimike- ja liitäntätiedot yhdessä muodostavat tuotteen rakenteen.

Tuotevariantin kuvaamiseen tarvittavan tuoterakenteen informaatioluokat

Yksilökohtaisen tuoterakenneajattelun ongelmana massaräätälöinnissä on lisääntyvän tuotevarioinnin mukana räjähdysmäisesti kasvava vaadittavan tuotetiedon määrä. Ei ole mitenkään harvinaista, ettei asiakaskohtaisia tuotteita tarjoavan yrityksen tulisi hallita tuhansia tuoterakenteita sisältäen moninkertaisia määriä nimike- sekä liitäntätietoja. On hyvin ymmärrettävää, että kyseisen tietomassan seurauksena virheiden sekä turhien hallittavien nimikkeiden määrät kasvavat, minkä lisäksi oikean tiedon tuottaminen ja löytäminen eri tarpeisiin käy lähes mahdottomaksi.

Kuten tiedetään, on tuotetietoon liittyvä tietotarve verkoston eri yksiköiden välillä hyvin erilainen. Näiden tarpeiden tyydyttämiseksi ovat tutkimukset ja yrityskäytännöt muovanneet rakenteiden hallintaan erilaisia menetelmiä kuten moduuliryhmä- sekä niin kutsutut lisää ja poista -rakenteet. Kyseiset menetelmät ovat kuitenkin massaräätälöinnin ja asiakaskohtaisten vaatimusten lisääntyessä muodostuneet hankaliksi ja tehottomiksi hallita.

Esimerkkejä tuoterakenteen eri käyttäjäryhmien erilaisista
tyydytettävistä tietotarpeista ja tietovirroista

Koottuna erilaisten tuotetiedon ja tuoterakenteiden hallintamenetelmien ominaispiirteitä

Lisää ja poista -rakenteen periaatteena on malli, jossa niin kutsutusta perusrakenteesta komponentteja lisäämällä ja poistamalla luodaan uusia varianttikohtaisia rakenteita. Menetelmän etuina on perusrakenteen pohja, johon tehtävät muutokset on helppo generoida siitä luotuihin varianttirakenteisiin. Ongelmina lisää ja poista -rakenteilla ovat nopeasti kasvava rakenteiden määrä sekä siitä johtuva virheherkkyys, mistä johtuen kyseinen menetelmä soveltuukin parhaiten vain vähäiseen tuotevariointiin.

Moduuliryhmärakenteen perusteena on luoda moduuli- eli varianttijoukkoja, joita yhdistelemällä muodostetaan haluttu tuotevariointi. Kyseisen menetelmän haasteina ovat moduulisuunnittelulta vaadittava moduulien itsenäisyys sekä moduulijoukoista luotavan tuotantorakenteen aikaansaaminen.

Edellä mainittujen tuoterakennemenetelmien ominaisuuksien vuoksi ovat yrityksissä yleistyneet käytännöt, joissa moduuliryhmistä pyritään manuaalisen lisää ja poista -käsittelyn avulla luomaan uusia varianttikohtaisia rakenteita. Ongelmana kyseisessä menettelyssä on, että tavoiteltu modulaarisuuden ja tuotevarioinnin kasvattaminen hukataan lisää ja poista -rakenteista tulevaan tuotekohtaisuuteen sekä virheherkkyyteen. Tästä johtuen ainoaksi toimivaksi menettelytavaksi kasvavan tuotevarioinnin tuoman kasvavan tuotetiedon määrän hallitsemiseksi voidaan pitää niin kutsuttua geneeristä tuoterakennetta (generic product structure, GPS tai generic bill of materials, GBOM).

Tuotealustan kuvaamiseen tarvittavan geneerisen tuoterakenteen
malli sekä siinä vaadittavat uudet informaatioluokat

Geneerinen tuoterakenne perustuu ajatukseen, jossa mahdollistetaan tuotetta varioivien moduulien ja niiden osajoukkojen sijoittuminen rakenteessa alemmalle rakennetasolle yksilöivän tuoterakenteen ylimmän tason sijaan. Kyseisen toimintatavan avulla voidaan yhdellä geneerisellä tuoterakenteella kuvata useita tuotevariantteja ja tuoteperheitä ja näin mahdollistaa kasvavan tuotevarioinnin rajoitetun tietomäärän avulla. Geneerinen tuoterakenne tuo mukanaan kahdenlaista uutta informaatiota:

• Geneerisen yksilöimättömän nimiketiedon, joka kuvaa tuoterakenteen alikokoonpanotasolla sen varioivien nimikejoukkojen sijoittumista ja rajapintoja.
• Nimikkeiden säännöstötiedon, joka kuvaa tuotteen nimiketietojen kytkeytymistä geneerisestä tuoterakenteesta luotaviin tuotevariantteihin.

On huomioita, että suurin osa säännöstötiedosta voidaan kuvata tuotteen tietomallin kaupallisen rakenteen avulla.

Geneerisen tuoterakenteen malli

Geneerisen tuoterakennekonseptin käyttö tuotetiedonhallinnan toimintatapana merkitsee yritykselle kahdenlaista muutosta:

• Uudenlaista modulaarisuussuunnittelun säännöstöä
• Osaamista sekä yhtenäistä tuotealustaa ja tuotepolitiikkaa tukevaa tietovirtojen toimintatapaa

Itse geneerisen tuoterakenteen osalta on huomioitava kaksi tekijää:

• Ensinnäkin tuoterakenteen kuvauksen on oltava mahdollisimman yksinkertainen, jotta helpotetaan massaräätälöinnin, konfiguroinnin ja tuotevarioinnin sisäistämistä yrityksessä.
• Toiseksi geneerisen tuoterakenteen tulee olla mahdollisimman joustava ja yksinkertainen ylläpidettävä, jotta helpotetaan massaräätälöinnin tavoittelemaa nopeutuvaa ja tehokasta uusiutumista.

Yksi merkittävimmistä tekijöistä kyseisten haasteiden kannalta on tuoterakenteen geneeristen yksilöimättömien nimiketietojen syvyystasojen määrittäminen. Tuoterakenteen syvyyskäsitteen määrittelyn tavoitteena on saavuttaa taso, jolla päästään itsenäisesti tuotetta varioiviin moduuleihin. Optimaalisen syvyystason määrittämiseen vaikuttaa kaksi tekijää: tuotteen kaupallisten ominaisuuksien eli tuotetta varioivien attribuuttien määrä sekä tuotetta varioivien moduulien keskinäisten liitäntöjen suhde. Lisäksi on huomioitava myös tuoterakenteen syvyyden määrittelyn yhteydessä mahdollisten tulevien tuoteominaisuuksien vaikuttavuuskohdat geneerisessä tuoterakenteessa.

Geneerisen tuoterakenteen yksilöimättömän nimiketiedon
syvyystason ja tuoterakenteen leveyssuunnan määrittely

Toinen geneeristä tuoterakennetta yksinkertaistava tekijä on tarkoin määritelty tuoterakenteen leveyssuunta. On huomioitava, että konfiguroituvaa tuoterakennetta käytettäessä voidaan asiaa lähestyä myös normaalien fyysisten alirakenteiden sijaan esimerkiksi toiminnallisten alirakenteiden avulla. Kyseisiä tekijöitä punnittaessa yrityksen optimaalisen tuoterakenteen saavuttamiseksi esiin nousevat tiedon käytettävyyden, tietovirtojen ja eri tahojen tuotetiedon näkymien lisäksi myös tuotteen tietomallin kaupallisen ja teknisen rakenteen linkittäminen.

Geneerisen tuoterakenteen rajapintojen määrittäminen

Niin massaräätälöintiä, liiketoimintaprosesseja kuin tuotteen tietomallia määriteltäessä toinen yrityksen toimintatavan muutokseen sitoutumisen ohella merkittävä menestystekijä on tuotteiden ja tuotealustojen rajapintojen (interface) määrittely. Määrittelemällä tuotealustoille standardirajapinnat voidaan tuotevariointia hallita tehokkaasti tuotemuuntelun, tuoteuudistusten sekä tuotteen toiminnallisten muutosten avulla. Tällöin joustavasti ja tehokkaasti kasvatetaan tarjottavaa tuotevalikoimaa sekä vähennetään tuotealustojen kompleksisuudesta aiheutuvia tuotekustannuksia. Tuotealustojen rajapintastrategiaa ja sen avulla mahdollistettavia hyötyjä määriteltäessä avainkysymyksenä kilpailukyvyn ja kasvavan tuotevarioinnin osalta on verkoston yksiköiden sitoutuminen rajapintasääntöihin. On huomioitava, että onnistuneen rajapintamäärittelyn avulla tehostetaan verkoston toimintaa mahdollistamalla monipuolisemman, monitahoisemman sekä yhtäaikaisemman tuotealustaa varioivan suunnittelun sekä tuotevarianttien valmistuksen.

Määriteltäessä tuotealustan rajapintoja esille nousevat kahdenlaiset rajapintainformaatiot:

• Komponenttirajapinnat, jotka kuvaavat tuotteiden komponenttien ja geometrioiden fyysisiä liityntäpintoja ja liityntäratkaisuja.
• Moduulijoukkorajapinnat, jotka kuvaavat tuotteiden varianttijoukkojen liityntöjä ja vaadittavia toimintoja tuotevarianttien valmistamiseksi.

Toisaalta rajapinnat voidaan määritellä ominaisuuksiltaan myös geneeristä tuoterakennetta eritteleviin ja yhdistäviin. Näistä erittelevä rajapintaominaisuus jakaa ja muuntaa geneerisen tuoterakenteen osakokonaisuuksiin ylhäältä alaspäin siirryttäessä, kun taas yhdistävä rajapintaominaisuus mahdollistaa geneerisen tuoterakenteen varianttijoukkojen yhtäaikaisen suunnittelun kokoamalla rakenteet alhaalta ylös.



Tuotteen mallinnusprosessin roolijako tuotealustan ja tuotteen tietomallin
rajapintojen ja tuotevarianttiratkaisujen määrittelyn suhteen



Määriteltäessä tuotealustan rajapintojen suunnittelu- ja kehittämisprosesseja sekä niiden vastuita yritysverkostossa voidaan asiaa tarkastella tuotekehityksen tiedon mallinnusprosessin avulla. Kuten kuvasta voidaan päätellä, korostuu myös tuotealustan rajapintojen määrittelyssä tuotteiden konseptoinnin merkitys. Voidaan olettaa, että niin tuotetiedon ja tiedonhallinnan kuin tuotteiden ominaisuusavaruuksien osalta konseptoinnin tehtävänä on määrittää tuotealustaan pohjautuvan tuotteen tietomallin rakennetasot siten, että ne sisältävät tuotetta varioivien moduulijoukkojen vakioidut rajapinnat. Kyseisten rajapintamääritysten tulee sisältää tuotealustan variointiperusteet, toisin sanoen moduulijoukkojen variointiskaalaukset ja niiden tekniset liitäntämahdollisuudet. Tuotealustan konseptoinnin rajapintamääritysten jälkeen tuotteen suunnittelun tehtävänä on kyseisen määritellyn tuoteavaruuden täyttäminen, toisin sanoen tuotteen moduulijoukkojen variointiparametrien määrittely siten, että halutut tuoteominaisuudet saavutetaan mahdollisimman vähillä modulaarisilla ratkaisuilla massaräätälöintiä tukevasti.